Francine
comments powered by Disqus

Blogi

Kerava & Turku

25.11.2013

Moisio1

Kerava & Turku

Kaikki loppuu aikanaan. Niin myös kolmen ja puolen kuukauden keikkatauko. Jäljellä olisi siis vielä vuoden viimeiset seitsemän keikkaa. Seven nights to Rock sanoisi mies Ameriikoista.

Päätettiin sitten hieman lisätä keikkojen vaikeusastetta ja keksittiin, että äänitetään kaikki seitsemän keikkaa. Kiva, kyseessähän on yleensä varmin tapa hajottaa bändi. Toiseksi varmin tapa on sitten hommata bändille ikiomat PA-laitteet ja oma bussi. Francine ei ole koskaan vielä julkaissut livelevyä, joten katsotaan nyt sitten miten tällä kertaa äijille käy...Toivotaan parasta!

Vähemmän yllättäen homma lähti käyntiin taas bussisekoilulla. Kiertuemanageri ja valo- sekä pierumestari Mälkönen soitti torstai-iltana. ” Ei ole sitten bussia huomiseksi tai itseasiassa bussi on, muttei D1-kortin omaavaa kuskia”. Eli lyhyesti sanottuna keikkabussifirma ei ollut saanut korjattua bussia, joka oli ollut rikki jo kolme kuukautta sitten. Nopeaa toimintaa väittäisin. Meillähän on ollut satumainen onni tänä vuonna näiden keikkabussien kanssa. Kaksi ollaan saatu hajotettua ja kolmaskin meinasi kerran jäädä tielle. Silloin tilanne saatiin pelastettua nippusiteellä... Ei muuta kun pikaisesti hätäkutsu faceen ja kas kummaa, tarvittavan kortin omaava kuski ( kiitti Pooli!) löytyi alle puolessa tunnissa. Itse bussihan oli muuten vallan mukava ja hieno ja siinä toimivat sähkötkin, joten Antti ja Mauro pääsivät hakkamaan FIFAA ihan tosissaan.

Perjantaina Mikko, Herkko ja Tuomo lähtivät jo hyvissä ajoin hakemaan backlinen Lauttasaaren studiosta ja köröttelivät sieltä sitten Keravalle, josta rundi komeasti alkoi. Meikäläinen ja Roka tulimme junalla perässä seiskan aikoihin. Keikkamesta Revanssi ei ollut koolla pilattu ja sitä paitsi paikka oli tupaten täynnä ruokailijoita, joten yhtäkään laatikkoa ei oltu vielä kannettu sisään. Vittu, tämähän lupaavasti lähtee käyntiin ajattelin ja otin ison oluen, jonka jälkeen suunnistin hotellille, jossa taiteilija Kukkola olikin jo rentoutumassa. Kymmenen aikoihin palasimme keikkamestaan ja kas vain, tekniikan hörhöt olivat saaneet kamat kutakuinkin kasaan kaljan riipimisen ohella. Myös Mauro ilmestyi paikalle samoihin aikoihin. Suoritimme hätäisen soundcheckin, sillä kello hipoi jo yhtätoista ja paikka piti saada pikaisesti auki. Se siitä, että oltaisiin vähän vielä treenattu checkissä...

Eipä muuta kuin kohti uusia pettymyksiä, nimittäin hämmästykseni oli melkoinen, kun kaivoin esiin uudet makeat keikkaläskärini, jotka olin Berliinistä asti kotiini kantanut. Toinen kenkä oli kokoa 10 ja toinen 7!! Mitä helvettiä! Siitähän sitä sitten saatiinkin hupia pitkäksi aikaa. Voitte vain kuvitella minkälaisen naurunremakan meikäläisen kenkäurpoilu sai aikaan.
Mitä tästä opin? No ainakin sen, että ensi kerralla sitten selvinpäin kenkäkauppaan!

keikkakengät
Keikkaläskäreissä oli yllättäen "vähän" kokoeroa...

Itse keikka oli melkoinen selviytymistaistelu, sillä keikkatauon aikana oli ainakin meikäläisen soittotatsi hävinnyt kuin oikeankokoinen oikean jalan läskäri. Onneksi yleisö ei sitä huomannut ( ehkä?) ja meininki oli vallan messevä. Ilta oli loppuunmyyty, mikä hieman helpotti meikäläisen fiiliksiä. 

Ekaa kertaa vedettiin uuden levyn biiseistä Bastards, joka meni kai jotenkuten sinnepäin. Myös Money oli palautettu keikkasettiin. Keikan jälkeen oli kuitenkin hyvät fiilikset kun sai tuon rundin ekan keikan alta pois. Eka ilta on aina jotenkin samanoloista kun soutaisi kovaan vastatuuleen. Sen jälkeen kaikki sujuukin rundilla yleensä kuin rasvattuna omalla painollaan. Keikan jälkeen ”muutama” näkäräinen naamariin ja sitten nukkumaan.

Lauantain keikka oli Turussa tai itse asiassa Moisiossa, joka on noin 10 kilsaa Turun keskustasta. Tämäkin keikkamesta oli suht pieni ja piti hieman käyttää mielikuvitusta, että paikkaan mahduttiin. Onneksi meidän tekniikan jätkillä sitä mielikuvitusta riittää, joskus kyllä vähän liikaakin...
Itse lähdin keskustaan moikkaamaan tytärtäni Emmaa, joka opiskelee Turussa eli on tästä keikkailusta se ilo ainakin, että näkee lapsiaan aina välillä, he kun ovat levittäytyneet ympäri maata.

Moisio
Moision Olkkarissa oli tunnelma kohillaan

Ysin aikoihin palasimme Antin ja Mauron kanssa Moision Olkkariin tekemään checkin. Jo siinä oli aistittavissa, että illasta tulisi parempi kuin edellisillasta, ainakin soitannollisesti ja soundillisesti. Muustahan ei etukäteen voi tietää. Suoritimme vielä pikaisen tunnin pistäytymisen hotellilla ja sitten takaisin Moisioon. Puoli kaksitoista hyppäsimme lavalle ja päräytimme C'mon Let's Gon käyntiin. Paikassa oli hyvä boogie ja jengiäkin oli kertynyt kivasti paikalle. Kaiken kaikkiaan hyvä keikka ja loistava meininki. Soittokin sujui huomattavasti paremmin kuin eilen. Encorena viskasimme vielä Goodbye Foreverin ja sen jälkeen olikin aika siirtyä backstagelle virvokkeiden pariin. Sillä aikaa Mikko, Tuomo, Herkko, Roka ja Pooli purkivat kamat ja lastasivat bussin.
Hotellissa pikku pää tyynyyn ennen kello neljää ja herätys puoli yhdeksän eli vähäiseksi jäivät nämäkin yöunet. Lahdessa oltiin jo hyvissä ajoin puolen päivän aikoihin.

Olipas se melkoinen aloitusviikonloppu. No, vaikeuksien kautta voittoon ja tästä on hyvä ponnistaa eteenpäin kohti seuraavia keikkoja. Kiitos kaikille, jotka olivat niin Keravalla kuin Turussakin keikkoja katsomassa. Molemmissa paikoissa yleisö oli kiitettävästi messissä. Kiitos myös Revanssin ja Moision Olkkarin henkilökunnille, että piditte meistä hyvää huolta!
Jatketaan rundia tällä viikolla Mikkelissä ja Kiteellä!

Pete



Viestiä bändille



Varmenne :
Arkisto »

Uutiset

Francinen uusi single NoMeansNO! ilmestyy 22.9.!!





 

 

Merchandise

    Verkkopaita

        WWW.VERKKOPAITA.COM

Keikkamyynti
Dex Viihde

Youtube